Black Sabbath Vol 4

Product Information

Coordinator [Reissue Release Coordinator], Research, Liner Notes [Reissue], Artwork [Reissue], Design [Reissue] – Hugh Gilmour Arvostettu Kerrang!-lehti listasi albumin sijalle 48. "100 Greatest Heavy Metal Albums of All Time" -listauksessaan vuonna 1989 ja Q-magazine sijoitti albumin sijalle 60. "The 100 Greatest British Albums Ever"-listassaan vuonna 2000.

Black Sabbath / Vol 4 box sets – SuperDeluxeEdition Black Sabbath / Vol 4 box sets – SuperDeluxeEdition

Albumin kenties tunnetuin kappale ja klassikoksi noussut "Snowblind" kertoo, kuten nimikin viittaa (suom. lumisokea, tulee aineen valkoisesta väristä), kokaiinista. Butler: "Päämme olivat täynnä kokaiinia kun olimme L.A:ssa. Käytimme enemmän kokaiinia kuin teimme musiikkia, joten pitihän siitäkin tehdä laulu". [11] Keskitempoinen kappale on kuitenkin yhtyeen tyyliin monivivahteinen sisältäen erilaisia riffikulkuja ja yksi säkeistö menee nopeammalla tempolla. Viimeisessä säkeistössä ja loppusoolossa käytetään jousisovitusta taustalla. Osbourne kuiskaa kuuluvasti sanan "cocaine" 1. säkeistön jälkeen. Kappaleesta tuli pysyvä numero Sabbathin settiin Osbournen aikakaudella. Lyhyt ja efektimäinen "FX" vei kokeilut vielä pidemmälle. Butler muistelee: "Tuohon aikaan ei ollut syntikoita ja sämpläys-koneita. Tony teki äänet lyömällä kaulassa roikkunutta rautaristiä kitaraansa". [11] Oricon Album Chart Book: Complete Edition 1970–2005 (in Japanese). Roppongi, Tokyo: Oricon Entertainment. 2006. ISBN 4-87131-077-9. Thank the heavens (or other directions of inspiration) that the songs are strong enough to survive such mistreatment.unsourced clipping, probably from Melody Maker, reproduced in Sabbath fanzine Southern Cross #12, January 1994, p6 The Vertigo's were only around for less than 3 years(maybe 2?) because in 1973, they switched to the WWA Records label in the UK, for the release of the Sabbath Bloody Sabbath album. " Baroque 'n' roll stars: Britain's most exciting new bands - The Last Dinner Party and Picture Parlour - unite for homecoming celebrations in the capital

Black Sabbath: Vol 4 Super Deluxe Edition album review - Louder Black Sabbath: Vol 4 Super Deluxe Edition album review - Louder

type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Volume 18, No. 11, October 28 1972collectionscanada.gc.ca. Viitattu 2.8.2009. (englanniksi) Albumin avaa sen pisin kappale, ilmeisen selvästi huumausaineiden vaikutuksesta kertova "Wheels of Confusion". Yhtyeen tyyliin se on monirakenteinen. Alun introssa on Iommin melankolinen kitarakuvio, mutta säkeistöissä riffi muuttuu "iloisemmaksi". Kappaleessa on nopea, rokkaavampi väliosa. Kappaleen päättää n. 3-minuuttinen nopeatempoisampi, hieman Eric Claptonin "Layla"-kappaleen loppua muistuttava [13] outro, jossa on lukuisia kitaradubbauksia ja jonka psykedelis-henkistä kitarakuviota hammond-urut säestävät. Tämä kappale tunnetaan nimellä "The Straightener" joissain levyn painoksissa. Rumpali Bill Ward: "Se oli vain julkaisutekninen kikka. En todellakaan tiedä mistä se nimi ("The Straightener") tulee. Joskus ne tulevat muistiinpanoista, kuten 'Luke's Wall' Paranoidilla. Joskus kustannusyhtiöiden täytyy tuottaa tietty määrä biisejä, joten ne alkavat halkoa hiuksia. Se on tietenkin kusetusta ja todella paskamaista". [13] Vaikkakin albumi lasketaan yleisimmin yhtyeen klassikosarjaan kuuluvaksi, se on kuitenkin saanut ristiriitaisen vastaanoton niin kriitikoiden kuin fanienkin keskuudessa. Albumia on pidetty monipuolisempana mutta myös hajanaisempana kuin kolmea aiempaa albumia. [13] "Kolme ensimmäistä levyä voisivat olla samasta puusta veistettyjä, mutta Vol. 4:llä aloimme tosissamme kokeilla eri juttuja", totesi Iommi myöhemmin. [9]St. Vitus Dance" on sisältää folk-vaikutteisen pääriffin, mutta säkeistöissä riffi on raskaampi. Nimi viitannee kristinuskon pyhimykseen Pyhä Vitus, joka paransi " tanssitautisia" ihmisiä. In some North American pressings, the songs "Wheels of Confusion" and "Under the Sun" are titled "Wheels of Confusion/The Straightener" and "Under the Sun/Every Day Comes and Goes". The first is a coda to "Wheels of Confusion" whose guitar is played by Geezer Butler, while the second is a two-minute segment that serves as the bridge for "Under the Sun". These parts are not titled on original releases or any European release. For those of you who have listened to both the UK and US LPs, in your opinion, does the Vertigo better the Warner Bros in a very noticeable way (that makes you go "Wow what an improvement!"), or is it a more subtle improvement?